Liikenneturvallisuuden parantaminen asettamalla pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden ohittamiselle minimietäisyys
Aloitteen sisältö
Lainvalmistelun aloittaminen tieliikennelain (729/2018) 33§:n muuttamiseksi siten, että pyöräilijän ja jalankulkijan minimiohitusetäisyydeksi säädetään 1,5 metriä. Valmistelun yhteydessä on tieliikennelakia muutettava myös siten, että ohittaminen tämän lähempää tulee rangaistavaksi.
Perustelut
Liikenneturvallisuus on keskeinen osa liikennepolitiikkaa, ja erityisesti haavoittuvimpien tienkäyttäjien suojeleminen on ensiarvoisen tärkeää. Pyöräilijät ja jalankulkijat nostavat liian läheltä ohittavat autot turvallisuusriskiksi. Monet välttelevät pyöräilyä ja jalankulkua teiden varsilla sekä pyöräilyä kaupunkien kaduilla, koska kokevat autojen ohitukset pelottavina. Tämä on pyöräilyn, pyörämatkailun ja jalankulun suosiota merkittävästi rajoittava tekijä. Erityistä haittaa tällä on lasten ja vanhusten liikkumisen kannalta. Itsenäinen elämä on hankalaa, jos ei uskalla kulkea pyörällä tai jalan vaikkapa lähikauppaan.
Nykyisessä tieliikennelaissa säädetään ohittamisesta näin:
“Ohittavalla ajoneuvolla on pidettävä turvallinen väli ohitettavaan ajoneuvoon tai jalankulkijaan ja muutenkin huolehdittava, että ohitus ei vaaranna turvallisuutta.” (tieliikennelaki, 33§)
Pykälään ei ole kirjattu metrimääräistä vähimmäisohitusetäisyyttä jalankulkijaa tai pyöräilijää ohitettaessa. Nykyinen lainsäädännön tulkinta on hyvin subjektiivista: autolla ajaja saattaa kokea ohituksen turvallisena, mutta ohitettava pyöräilijä tai jalankulkija turvattomana.
Minimiohitusetäisyydestä on säädetty laissa jo kahdessatoista Euroopan maassa, esimerkiksi Saksassa, Ranskassa, Belgiassa, Itävallassa, Italiassa, Portugalissa ja Espanjassa. Lisäksi Irlannissa, Norjassa ja Alankomaissa on annettu suositukset mimimietäisyydestä. Suomessakin pitää säätää laissa minimiohitusetäisyydestä liikenneturvallisuuden parantamiseksi.
Euroopan laajuisen vertailun mukaan niissä maissa, joissa ohitusetäisyys on säädetty, keskimääräinen etäisyysvaatimus on 1,25 metriä taajamissa ja teillä, joilla on alhainen nopeusrajoitus, ja 1,50 metriä taajamien ulkopuolella ja teillä, joilla on korkea nopeusrajoitus.
Hyödyt
Lakimuutoksella olisi monia myönteisiä vaikutuksia:
- Laki määrittäisi selkeästi, turvallisen ohitusetäisyyden, mikä vähentäisi tulkintaeroja ja lisäisi liikenneturvallisuutta. Tämä mm. helpottaisi poliisin työtä.
- Liikkumattomuus on merkittävä kansanterveydellinen ongelma, ja pyöräilyn sekä jalankulun lisääminen ovat tehokkaita tapoja sen ratkaisemiseksi. Turvallisemmat olosuhteet lisäisivät niiden suosiota ja parantaisivat kansanterveyttä. Tämä toisi mm. parempaa elämänlaatua sekä tuntuvia kansantaloudellisia säästöjä.
- Tieliikenne aiheuttaa noin viidesosan Suomen ilmastopäästöistä, pyöräilyn ja jalankulun lisääntyminen tukisi Suomen ilmastotavoitteiden saavuttamista.
- Pyörämatkailu on kasvava matkailumuoto, ja turvallisemmat olosuhteet edistäisivät sen kehitystä Suomessa. Tämä koskee myös lähimatkailua, jossa pyöräilijät suuntaavat lenkkejään ja retkiään taajamien ulkopuolelle. Parantunut turvallisuus ja lisääntyvä pyöräily tukisivat suomalaisia matkailuyrityksiä taloudellisesti.
- Lakimuutos ei merkittävästi heikentäisi muun liikenteen sujuvuutta.
- Lakimuutos vahvistaisi harvaan asuttujen alueiden elinvoimaa parantamalla vanhusväestön mahdollisuuksia asua kotonaan pidempään. Lisäksi lapsiperheiden olosuhteet paranisivat lasten kyetessä kulkemaan kouluun ja harrastuksiin itsenäisesti.
- Vastaava lainsäädäntö on jo käytössä useissa Euroopan maissa ja on osoittanut toimivuutensa.